Jokainen asunto jää varmaan jossain vaiheessa pieneksi kasvavalle lapsiperheelle. Meidän vuokra-asunnon kohdalla tämä tosiasia on tullut vastaan pari vuotta sitten; ahdasta on ja aina vain ahtaammaksi käy. Asumme hirsimökissä, jossa on alakerrassa tupa n. 26m2, makuuhuoneena toimivassa eteisessä neliöitä on karvan alle 8, näiden lisäksi on pieni wc, suihkullinen sauna ja pukeutumistila, joka toimii nyt eteisenä ja pyykkihuoltotilana. Yläkerran parvella on tilaa vuoteelle ja lisäksi osa leluista on siellä. Parvi on kuitenkin niin matala, että lapsikin saa kulkea siellä kyyryssä ja kulku sen verran hankala, ettei nuorimmaista voi päästää sinne. Käytännössä aika paljon funktioita on tuossa vajaassa 35 neliössä; neljän hengen vaatesäilytys ja sängyt, lasten leluja, yrityksen hallinnolliset asiat eli konttorihiiren työtila, keittiö ja olohuone. Keittiön eniten käytetyt toiminnot eli hella ja tiskipöytä ovat 130cm tilassa, takan ja seinän välissä. Yläkaappi haukkaa käytännön työskentelytilasta 30cm pois, joten metrin matkalla saa aika kompaktisti tehdä keittiöasioita. Laskutasoa toisella seinällä on 160cm, johon on mahdutettu ne "pakolliset" sähkövempeleet; kahvinkeitin ja leivänpaahdin. Mikro on saatu pakastimen päälle. Ongelmallisin asia tuossa tasossa on sen korkeus, vain 76cm, joka käytännössä tarkoittaa alle 3-vuotiaan ylettävän tehokkaasti myös seinää vasten työnnettyihin tavaroihin ilman mitään korokkeita ja toki myös aikuiselle melko epäergonomista työskentelyasentoa.

Sinänsä pohjapinta-ala ei vielä kerro neliöiden ja kuutioiden toimivuudesta juuri mitään. Oikeastaan se kuutioiden määrä on paljon oleellisempi asia, sekä tietysti kulkureitit ja ikkunoiden sijainti. Tässä meidän tilaihmeessä huonekorkeus on asuttujen vuosien aikana laskenut, sillä tämä pyöröhirsinen rakennus on painunut jonkin verran. Nyt korkeutta on jäljellä 216cm, vuosia sitten muistelen saaneeni korkeudeksi n. 221cm. Matalalla oleva katto estää esimerkiksi kerrossängyn tai muiden vastaavien ratkaisujen käytön yhdessä ikkunoiden ja ovien sijainnin kanssa. Toki teettämällä mittatilauksena kalusteet näistä kuutioista saisi enemmän irti. Kynnys olemassa olevien huonekalujen hävittämiseen ja uusien investoimiseen juuri näihin tiloihin on tuntunut järjettömältä kun samaan aikaan on koitettu remontoida omaa kotia ja tietysti lyhentää sitä asuntolainaakin.

Olen välillä pohtinut vuokra-asunnon remontointia paremmin lapsiperheen tarpeita vastaavaksi, mutta siinäkään ei olisi ollut järkeä; tämä asunto jää kesäkäyttöön kun pääsemme muuttamaan omaan kotiin. Siitä huolimatta kivat suunnitelmat löytyy pöytälaatikosta. Oikeastaan se suunnitelma sopisi hyvin yksineläjän tarpeisiinkin jo ihan siitä syystä, että siinä on otettu huomioon tuvan toimivuus. Toisin sanottuna rakennusvaiheessa ei ole osattu huomioida mm. kuutioiden määrää suhteessa takan kokoon ja tehoon. Keittiölle ja sen käytettävyydelle ei ole uhrattu ajatustakaan käytännön näkövinkkelistä ennen valtaisan takan muuraamista. Tai siltä ainakin tuntuu kun tiloissa on jo useamman vuoden pyörinyt ja päivittäin ihmettelee miksi asiat on tehty tietyllä tavalla. Puuhella olisi hoitanut tulisijan funktion tässä tilassa hyvin eli lämmittänyt riittävästi ja samalla se olisi korvannut sähköhellan, jolloin sekä neliöitä että kuutioita olisi säästynyt muuhun käyttöön.

Vaikken tiedä muuttopäivää, haluan ruveta pakkaamaan. Näissäkin neliöissä on turhia asioita, pinoja tavaraa, jota ei kannattaisi säilyttää. Seuraava operaatio onkin ruveta käymään läpi kaikkia kaappeja ja laatikostoja. Paperitavaraa on valtavasti ja niistä tuskallisimmat hävitettävät ovat lasten piirustukset ja aiemman työuran materiaalit. Miten ihmeessä lasten taideteoksia pystyy karsimaan???