Tiedän kyllä, paljon vaikeampia elämäntilanteita on tämä maapallo pullollaan. Syytän itseäni usein kiittämättömyydestä, sillä moni asia elämässäni on oikeasti hyvin. Miksi ne asiat eivät voisi nousta päällimmäisiksi sen sijaan, että jäävät kaikkien murheiden taakse piiloon? Toisaalta joskus tulee vastaan se hetki, ettei enää jaksaisi enempää haasteita vaan haluaisi hetken hengähtää.

Minulla on ihanat lapset, hyvä mies, katto pään päällä, vaikkakin asumme tällä hetkellä hyvin tiiviisti... Kuten edellisen positiivisten asioiden listan loppuosasta voi päätellä, huomio keskittyy usein niihin haastaviin asioihin; yhdellä lapsista on haasteita sensorisen integraation kanssa, mikä aiheuttaa monenlaisia ongelmia ja ristiriitatilanteita tavallisessa arjessa ja toisella lapsella on takana vakava sairastuminen, jonka vuoksi vietimme melkein vuoden infektioeristyksessä ja tämänhetkinen tilanne hänen osaltaan tarkoittaa mm. laajoja ruoka-ainerajoituksia. Elämässämme on kasaantunut lasten ja oman yrityksen haasteiden lisäksi samaan syssyyn mm. uuden kodin rakentaminen, maatilan sukupolvenvaihdos, raskaus ja oman kehon rajoitteet, jotka voimistuvat raskauden edetessä.

Kuorma tuntuu joskus sellaiselta, että haluaisin vetäytyä omiin oloihin lataamaan akkuja, mutta jotenkin tästä kaikesta on selvittävä eteenpäin. Ja kyllähän me selviämme! Siitä tiedosta huolimatta etsin oikeutusta itselleni tuntea uupumusta. Mahdollisuutta lepäämiseen ei ole. Lapset ovat vielä alle kouluikäisiä ja kotihoidossa. Sivussa hoidan yrityksen paperinpyörityksen ja siihen liittyvät juoksevat asiat. Miehen työpäivät ovat pitkiä, jotta rahaa tulee ja minäkin saisin palkkaa työstäni. Sitä tarvitaan elämisen lisäksi uuden kodin kuntoonsaamiseen. Rakennusprojekti on ollut pitkä ja uuvuttava, varsinkin kun ulkopuolisen avun palkkaaminen ei ole ollut mahollista kuin vähäisissä määrin. Toki myös periaatteemme vanhan hirsitalon remontoinnissa ovat olleet sellaisia, että apua ja vastauksia kysymyksiin ei ole ollut aivan helppoa löytää. Tavoitteena on kuitenkin ollut säilyttää hyväkuntoinen hirsirunko terveenä myös tulevaisuudessa ja vähintään yhtä pitkään kuin se on jo paikallaan ehtinyt nököttää. Nyt raskauden viimeisen kolmanneksen ollessa käsillä minun resurssini rakennustyömaalla alkavat olla todella rajalliset. Kuitenkin valmista on saatava, jotta pääsemme muuttamaan ennen nuorimman syntymää.

Talotyömaalla jokainen maalattu katto ja seinä tuntuu hyvältä. Erityisesti sydäntä lämmittää huone, josta puuttuu enää tapetti seinästä, lattiamaalia yksi kerros, listat, ovien asennus ja jonkin verran sähkö- ja putkitöitä. Tapetoitavissa pinnoissa on paljon pohjatyötä, mutta onneksi yksi neljästä huoneesta on niiden osalta jo tehty. Toinen huone on hyvällä alulla ja uskottelen itselleni, että viimeiset kaksi menevät jo rutiinilla!