Kuopuksen erikoislääkärikäynti on takana. Samat ruokarajoitukset säilyivät pääosin. Lisäravinnevalmisteita tuli muutama lisää ja yhtä luontaisesti gluteiinitonta jauhoseosta saadaan kokeilla kun tarvittavat ulostenäytteet on saatu otettua. Tuossa jauhoseoksessa on kahta mahdollisesti ei-sopivaa ainesosaa; maissia ja tattaria. Katsotaan kuinka käy. Jauhoseos kyllä helpottaisi huomattavasti ruoanlaittoa, joten toivon kovasti sen sopivan.

Altistus huonon sisäilman kanssa on aiheuttanut vatsavaivoja edelleen. Tilanne näyttää aika huonolta monenkin tulevaisuuden asian suhteen, mikäli suoliston kunnon parantuminen ei poista reaktioita. Ensimmäisenä jää kerhoilut pois, ellei niitä siirretä puhtaisiin tiloihin. Pidemmällä aikavälillä ajateltuna esikouluun ei voi mennä, ei myöskään kunnalliseen kouluun, peruskoulun jälkeinen elämäkin on tässä hometalojen luvatussa maassa täynnä haasteita.

Moni minut tunteva tietää tämän home- ja sisäilma-asian olevan yksi "lempilapsistani". Siitä riittää sanottavaa ja paljon. Ongelman laajuus on salattu kunnissa tehokkaasti. Sitä ei ole haluttu uskoa, ei ymmärretä mistä oikeastaan on kyse, rahoituspuoli sanelee voidaanko korjauksia tehdä ja löytyyhän näitä syitä. Kuitenkin ihmisen terveys on korvaamattoman arvokas asia. Välinpitämättömyydestä johtuva toisen terveyden tuhoaminen on suorastaan anteeksiantamatonta.

Jokaisen rakennuksen on joku rakentanut. Kuka sitä haluaa uskoa rakennusvirheisiin? Julkisen rakentamisen puolella tunneasiat eivät nouse samanlaiseen rooliin kuin yksityisasuntojen kanssa. Omistusasuntojen kohdalla, riippuen asumismuodosta, joko luotetaan talonyhtiön hoitavan ongelmat ja ne sadut joita siltä taholta niin helposti ladellaan. Omakotitalojen kanssa törmätään usein siihen unelman särkymisen estämiseen; talo on täyttänyt kaikki haaveet, on ehkä ollut rempattu kauniisti. Siinä piti kasvattaa lapset ja kenties istua terassilla aamukahvilla vielä eläkepäivilläkin. Sellaiseen kiiltokuvaan ei sovi home ja sisäilmaongelmat, eihän? Oma lukunsa on sukulaiselta tai tutulta ostetut talot. Lisämausteen näihin kauppoihin antaa se mummo tai vaari, joka omin pikku kätösin on huolehtinut kiinteistöstä X vuotta, ollut tarkka ja täsmällinen huoltotöissä. Myyjäpuoli osaa kertoa mitä remontteja on tehty, muistaa ehkä ilmankin kun sinä ja sinä vuonna talon ulkovuori vaihdettiin. Tekemässä oli se ja se ja niin tarkkaan tehtiin että ei talossa mitään vikaa voi olla. Kun lastenlapsien sairasteluun syyksi selviää home tai muu sisäilmaongelma, on suvun kriisi valmis. Ihmetellään miksei vanhempi polvi ole sairastanut talossa koskaan, todetaan homeen kuuluvan ympäristöön, kyseenalaistetaan tulokset, uskotaan ongelman poistuvan pikkuremontilla, homeenestoaineilla, otsonoinnilla, maalilla, pesutilojen kosteuseristeen päivittämisellä...

Epäuskon tilalla voi olla myös pohjaton syyllisyydentunne. Se itse rakennettu talo, ajan rakennuskulttuurin mukaisia materiaaleja ja menetelmiä käyttäen, onkin täysi susi! Toki joukossa on myös pilvin pimein energiakriisin aikaan paranneltuja taloja. Niidenkin kohdalla joku on kuitenkin tehnyt valinnat remontoinnista ja siitä miten se on toteutettu. Vanhanaikainen hirsitalo on saanut tuulettuvan alapohjan sijaan betonilaatan, ulkoseiniin on laitettu eristettä ja pintaan pistetty mineriittilevy, kattokulma on myös ehkä katsottu olevan last season ja kokenut uudistuksia. Eristettä on toki lisätty yläpohjaan, toimivan tiilikaton tilalle laitettu peltikatto, jonka hikoilun aiheuttamia haasteita ei kuitenkaan ole osattu ymmärtää oikein. Pesutilat on pitänyt saada sisälle sieltä pihan nurkalta ja ratkaisut ovat olleet sellaisia, jotka eivät asuinrakennuksessa toimi. Lattiaan asbestilaattaa tietämättä vielä millainen terveyshaitta se on... Kaikki on tehty hyvässä tarkoituksessa, mutta yhtälö ei toimi. Aiemmin terve hirsirakennus on tuhottu ja vuosien kuluessa muuttunut korjauskelvottomaksi ja suorastaan hengenvaaralliseksi.

Miksi home- ja sisäilmaongelmat ovat minulle niin iso juttu? Siksi, että lapsena minun terveyteni on saanut kokea hometalossa asumisen haitat hyvin rajusti, eikä terveyteni ole koskaan palannut kokonaan. Siksi, että äitini, joka selvisi kohtuullisilla haitoilla samaisen hometalon ongelmista joka jätti minuun lähtemättömät jälkensä, on myöhemmin sairastunut vakavasti homeen takia johtuen altistuksista työpaikoilla, mutta myöskin homeasunnoissa. Äitini taistelu terveen sisäilman puolesta osoitti, ettei uusi rakennuskanta ole sen terveenpää kuin vanhakaan. Viimeisin syy homevaahtoamiseen on tuo oma kuopus. Kolme sukupolvea, joiden elämää rajoittaa suuresti sisäilma-asiat. Voiko muunlaista reaktiota oikeastaan edes odottaa?