Nyt ollaan jo kesäkuussa. Laskettuun aikaan on jäljellä kuukausi ja pari viikkoa sitten meille saapui yllätysvieras; realismi. Vieras tuli yöllä, vaikean päivän päätteeksi. Yöaikaan minulla on tilaa ajatella ja siksi kai realismi valitsi juuri sellaisen hetken kyläilylleen. Viesti jonka realismi toi, meni kerrasta perille.

Olen ollut puolikuntoinen, edelleen. Supistuksia on riittänyt ja paineiden takia on otettu vähän lukuakin lattialla. Pöljempikin tajuaa, ettei näillä eväillä laiteta taloa kuntoon tai tehdä muuttoa. Olen paininut asian kanssa, tuskaillut, kiukutellut, toivonut, hoputtanut muita tekemään... Se on ollut turhaa, sillä on tässä muitakin kiireitä riittänyt. Talven jälkeen tuli melkein lennossa kesä ja se on pitänyt maamiehen kiireisenä. Talo on edennyt siis tuskastuttavan hitaasti.

Yksi elämäni toistuvista kuvioista on päätyä tilanteisiin, joihin en ainakaan ollut suunnitellut joutuvani. Ohje älä koskaan sano ei koskaan liittyy tähän asiaan hyvin tiiviisti. Kun puhutaan tämän hetken ei koskaan-tilanteesta, vastoin kaikkia sanomisiani, oletuksia ja tahtoani näihin tehoneliöihin syntyy yksi lapsi lisää. Ei tässä näin pitänyt käydä! Mutta käy kuitenkin... Ja näillä eväillä mennään mitä on!

Realismin viipyessä vierailullaan useamman tunnin, otin käyttöön tutun työkalun; IKEAn keittiösuunnitteluohjelman, jonka avulla olen pyöritellyt kerran jos toisenkin meidän huonekaluja muuttuvan tilanteen mukaan fiksumpaan järjestykseen. Puntaroin jälleen mistä huonekaluista voisi luopua vai voiko luopua mistään? Jos jostain on pakko luopua, mitä kaikkea on laitettava varastoon? Kuka nukkuu missäkin parhaiten, ketä vauvan äänet ehkä häiritsevät vähiten? Missä vauvan tavarat ovat parhaiten saatavilla, mutta myöskin turvassa uteliailta apulaisilta? Minne mahtuvat kaikki ne pakolliset asiat, joista ei voi luopua? Yön pimeinä tunteina syntyi suunnitelman runko, jota olen hionut myöhemmin vähän lisää. Lopputulos on tilanteen huomioon ottaen ihan hyvä; mutta siihen liittyy myös muutama jännitysmomentti. Koska seinät ovat pyöröhirttä, totuus huonekalujen mahtumisesta selviää oikeasti vasta kun niitä laitetaan paikoilleen. Tämä asunto on opettanut jo moneen kertaan, miten pienestä asiat voivat olla kiinni! Luopumista täytyy myös hiukan harjoittaa, mm. yksi vaatekaappi lähtee odottamaan uudelle kodille muita huonekaluja ja tietysti asukkaita.

Tärkeintä realismin vierailussa oli nykyisen tilanteen hyväksyminen. Pystyin kestämään tämän mutkan matkassa ja tällä kertaa en ole joutunut painimaan asian kanssa. Painiottelut on käyty aivan toisenlaisten asioiden parissa, mutta niistä lisää toisella kertaa.